9.1.2013

Arkkitehtuuria, pelleravintola ja taksista pakeneminen

Tässä ensimmäisiä kuvia Mexico Citystä. Oltiin taksissa matkalla Centro Historíco -kaupunginosaan. Rakastan Mexico Cityssä eniten sen rakennuksia. Ne on jotain niin uskomattoman valokuvauksellista karussa kauneudessaan, että melkein hävettää näyttää jotain taksin liikkeessä otettuja kännykkäräpsyjä. Huomenna otan tuon järkkärini mukaan, kun mennään sinne uudestaan.

Mexico Cityssä on puita! Tuntui hämmentävältä nähdä "paljon" puita, sillä Monterreyssä
niitä on tuskin missään enää. Ja toi rakennuskin on cool.


Kauppahalli Mexico Cityssä. Vähän toista maata kuin Hakaniemen kauppahalli.

Uh. Rakastan tällasia creepyjä hienoja taloja.



Rakkaus! <3

Optikkoliike Mega Vissionin mainos on varsin... houkutteleva? Menisitkö?
Mietin että millasia asiakkaita niillä mahtaa käydä.
Taksikuski yritti huijata meitä maksamaan ihan liikaa, joten Chris viskasi kuskille sen summan mikä matkasta oikeasti kuului maksaa ja sitten hypättiin melkein vauhdista ulos. Ja juostiin pari korttelia siltä varalta, että kuski yrittää lähteä perään vainoamaan meitä. Arkipäivää Mexico Cityssä. ;)

Päädyttiin sitten tähän ihastuttavaan ravintolaan, jonka nimen unohdin. Kysyn Chrisiltä, kun se herää. Äärimmäisen värikäs ravintola, jossa osa tarjoilijoista oli pukeutunut pellepukuihin ja seinällä oli valtava muovikäärme sekä muita hahmoja, mm. Dia de los Muertos -henkisiä luurankoja. Ja keppihevosista tehtyjä vaatenaulakkoja.


Noi tähtilamput on ihania!


Mulla ei ollut hirveä nälkä, joten päätin ottaa vain kolmet alkupalat varsinaisen aterian sijasta. Mutta arvatkaa oliko ne "alkupalat" sitten mitään suomalaiselle tuttua kokoa? No ei! Siinä oli kunnon fiesta pystyssä, kun mun sapuskani saapui. Pelkästään yksi niistä alkupaloista sisälsi kolme tostadaa. Juustotikut olivat valtavia ja niitä oli monta. Mukana tuli ranskalaiset. Ja sitten vielä kaksi isoa siivua paistettua juustoa. Siinä sitten "ei-mulla-oo-hirvee-nälkä" -fiiliksissä yritin syödä niin paljon kuin pystyin. Onneksi ruoka oli äärimmäisen hyvää, mikä helpotti urakkaa. Ja Chris auttoi. Kuulemma Meksikossa "alkupalat" on tarkoitettu useamman ihmisen jaettavaksi, koska normaalisti ihmiset käy ravintoloissa isolla porukalla.

Katkaraputostadat. Omnomnom!

Chrisin ruoka. Ei mitään hajua mitä lihaa toi on. Lihasuikaleita, makkara, avocadoa, papuja ja jotain
muuta tulisessa chilikastikkeessa.

Toi vihreä salsa oli yhtä parhaista salsoista mitä olen ikinä maistanut.

Paistettuja juustoja. Toi toinen muistutti halloumia, mutta oli miedompaa ja pehmeämpää.

Naapureiden taloja

Tässä muutamia taloja meidän kotikadulta.







Lehmän vatsalaukku

Seuraavaksi esittelen teille yhden Chrisin suosikkiruuista: lehmän vatsalaukusta tehty keitto. ._. Örghps.



Meksikon kotimme

Tässä vähän kuvia meidän Meksikon kodista. 4h + keittiö, etupiha ja takapiha. Etupihalla oma limepuu ja takapihalla mandariinipuu. ;) Hyvin tyypillinen monterreyläinen koti. Ja vähän creepy öisin.

Olohuone/ruokailuhuone.

Makkari. Anoppi oli erottanut sängyt toisistaan jo valmiiksi ennen kuin tultiin. Katolilaiset...

Eri kuvakulma olohuoneeseen/ruokailuhuoneeseen.

Sotkuinen keittiö.

Limepuu <3

Etupiha on aidattu, jotta vorot eivät pääsisi sisälle ihan niin helposti.

Naapurin auto.

Etupihaa edelleen.

Söpö ruukku. <3

Mercado Juaréz

Chris vei mut lauantaina paikkaan, jota katolilaiset, mormonit, ja muut kunnon kristityt kaihtaa, mutta joka pakanain ja okkultistin näkökulmasta on paratiisi. Mercado Juaréz on kauppahalli, joka on valtaosin erikoistunut erilaisiin okkultismissa ja magiassa käytettäviin juttuihin, kuten yrtteihin. Oli siellä vähän muutakin, mutta valtaosin okkultismiin liittyviä kojuja. Täällä oli kuvaaminen kielletty, mutta onnistuin salaa ottamaan muutaman surkealaatuisen räpsyn. ;)

Ai niin, harras katolilainen anoppini sai slaagin myöhemmin samana iltana, kun kuuli että käytiin siellä.


Tämmösiä yrttikauppoja oli koko paikka pullollaan.

Tässä epäokkultistinen koju, josta sai mm. perinteistä meksikolaista karkkia.

El Costeñito

Helou, pitkästä aikaa!

Ollaan vihdoinkin hotellissa Mexico Cityssä, missä pääsen ensimmäistä kertaa nettiin moneen päivään. Seuraavissa postauksissa tulee olemaan paljon valokuvia. :)

Viime perjantaina mentiin Dianan ja Angelin kanssa El Costeñito -nimiseen kalaruokaan sekä mitä omituisempiin juomiin erikoistuneeseen ravintolaan. Oma alkoholittomani oli smoothie, joka sisälsi ainakin kiwiä, melonia ja kurkkua. Sekä kaksi muuta ainesta, jotka unohdin. Oisko ollut sitruuna.

Chrisin sapuska: vas. ylhäällä taco katkaravuilla ja juustolla, oik. ylhäällä taco friteeratulla
kalalla ja pavuilla, alhaalla taco katkaravuilla, pavuilla, juustolla ja jollain lihalla.

Dianan lautasella samoja juttuja kuin Chrisillä, mutta lisänä jonkinlainen chilijuoma. ;)

Angel otti perinteisen meksikolaisen kalacoctailin. Siellä näyttäisi olevan kalan lisäksi ainakin
chiliä, avokaadoa, corianteria ja muistaakseni kurkkua.

Kaksi shottia yhden hinnalla. Chris ja Angel ottivat Satán -nimisen shotin, joka sisälsi vodkaa, tequilaa,
rommia ja giniä. Ja liekit. Chris oli tuon jälkeen ihan huppelissa. (Se ei ole juonut alkoholia aikoihin.)

Diana, Angel ja Chris. :)

Dianan kanssa juotiin tämmöset myrkyt. Vodkaa ja melonilikööriä.
Maistui pesuaineelle, mutta meni siitä huolimatta alas. ;)



2.1.2013

Kännykkäräpsyjä Monterreyn keskustasta








Feliz año nuevo!


1.1.2013

Hyvää uutta vuotta kaikille! :)

Blogin päivittäminen on ollut tuskallista, koska mentiin minne tahansa kaikkialla tulee ongelmia netin kanssa: Starbucksin wifi on ihan hanurista ja anopin toisessa kodissa on tullut muita ongelmia: se mm. unohti antaa meille yhdet viidestä avaimesta, minkä vuoksi ei päästy toissapäivänä sisälle. (siellä on erikseen turva-aita, turvaovi ja sitten vielä varsinainen sisäänmeno-ovi.) Asiaa ei helpota myöskään se, että tuo vaimo ei ymmärrä mun haluani pitää blogia. "Miks sä pidät jotain blogia? Lukeeko sitä edes kukaan?"

Olkaa siis kärsivällisiä. :)

Toissa päivänä mentiin Cabo Grilliin Chrisin entisen yliopistokaverin Hildan kanssa. Hilda ei osaa sanaakaan englantia; joten keskustelu oli lähinnä Chrisin ja Hildan välistä. Tai no lähinnä Hildan välistä, koska en ole ikinä tavannut ketään kuka puhuu niin täydellisen nonstoppina. :'D Cabon jälkeen Hilda vei meidät Monterreyn keskustassa olevalle kirpparille. Siellä oli ihan mielettömiä juttuja; paljon vintagea ja siistejä käsin tehtyjä pakanahenkisiä koruja. Yllättävää tosin oli se, että monterreyläinen kirppari oli ainakin kolminkertaisesti kalliimpi kuin suomalaiset.




Rakastan näitä värikkäitä taloja <3









Rakastan seinämaalauksia taloissa. Miksei Suomessakin?

Mielenkiintoinen parveke.

Kirppikseltä suunnattiin todella erikoiseen kahvilaan. Rakastuin sen tunnelmaan! Tässä kuvia:






Filo perui bileensä, sillä se halusi mennä San Pedroon d'n'b -bileisiin. Oltaisiin menty mukaan, mutta ne oli ihan liian kalliit bileet meille: 250 pesoa eli 16€ nenä. Ja meillä ei ole varaa moiseen. Harmi.

Eilen oli uuden vuoden aatto. Sen alkajaisiksi käytiin Ritual -tatuointiliikkeessä tapaamassa Jonathania, joka 3 vuotta sitten teki mulle mun elämäni ensimmäisen tatuoinnin. :) Mahtava ja taitava tyyppi, joka eilen sitten korjasi sen mun niskassani olevan kissan silmän, jota vihasin. Jotkut teistä muistaa, miten masentunut olin siitä. Jonathan teki sen ihan kokonaan uusiksi, koska se alkuperäinen oli senkin mielestä ihan kökkö. Ja arvatkaa mitä? Tuo Jonathanin versio on niin paljon parempi kuin osasin edes kuvitella! Olen niin iloinen siitä. :) Puolen vuoden odotus palkittiin ja nyt kehtaan vihdoinkin näyttää sitä tatskaa.

Korjauksen jälkeen!! :) Kuvassa ei näy ihorasvan vuoksi kunnolla läheskään kaikki yksityiskohdat, mutta tuo on todella taitavasti ja yksityiskohtaisesti tehty! Rakastan <3

Alkuperäinen.
Ai niin muuten, Ritual on SE tatuointiliike, jossa Kat von D sai aikoinaan oppinsa ennen kuin muutti Jenkkilään.

Illalla olisi ollut komeat ilotulitukset, mutta Chrisillä nousi kuume eikä sitten menty katsomaan. Mentiin aikaisin nukkumaan, mutta heräilin vähän väliä naapuruston bileisiin ja raketteihin, joita ammuttiin tauotta klo 20-01 välillä. Autojen varashälyttimet huusivat lähistöllä parin minuutin välein. Tänään uutisissa kuultiin, että ihmisiä menetti kotejaan ilotulitusten takia. Täällä ilotulitteet laitetaan vaan lasipulloon vailla mitään muuta tukea, kun ne laukaistaan. Yhtä yleistä on pitää ilotulitetta kädessä sen lauetessa. Kovaäänisen musiikin, ilotulitusten ja auton varashälyttimien lisäksi makuuhuoneemme äänimaisemaa täyttikin myös jatkuva ambulanssien, paloautojen ja poliisiautojen ulvonta.

Tänään katsottiin uutisista vuoden 2012 tilastoja. Pelkästään täällä Nuevo Leonin osavaltiossa kuoli mafiasodan takia 1200 ihmistä vuoden aikana. Lukua hehkutettiin, koska se oli "vain niin vähän" verrattuna vuoteen 2011, jolloin mafiasotaan kuoli 1600 ihmistä. Luvut ovat mm. Chihuahuassa vielä korkeammat. Viimeisen viiden vuoden aikana täällä Monterreyssä on kuollut mafiasodan vuoksi n. 4500 ihmistä. Chihuahuassa luku oli 6700 ihmistä. Muita isoja kaupunkeja en muista, mutta luvut vaihtelivat 2000-7000 välillä per suurkaupunki.

En ehtinyt ottaa kunnon kuvaa. Mutta näitä armeijaheppuja voi bongailla siellä sun täällä.
Pari päivää sitten kuultiin uutisista että mafiat olivat taas tapelleet kaupungilla ja yksi ammuksista oli osunut raskaana olleeseen naiseen. Nainen kuoli välittömästi, mutta vauva saatiin pelastettua: joskin vauvan todennäköisyys selviytyä on hyvin pieni. Mm. tämä tapaus muistutti, että on ehkä ihan hyvä ettei meillä ole varaa käydä baarissa tai muissa paikoissa, missä riskit on suuret. Ja että ollaan menty joka ilta klo 21 mennessä nukkumaan. Vanhukset.

Onneksi saatiin rahallista apua perheeltä sen verran, että voidaan kulkea taksilla. Taksilla kulkiessa meillä ei ole mitään hätää, kun ei tule käveltyä julkisilla paikoilla juurikaan. Myös mun musta rastatukkani on osoittautunut erittäin tehokkaaksi naamioitumiskeinoksi: en ole kiinnittänyt juuri lainkaan huomiota toisin kuin aikoinaan punatukkaisena olin kuin kävelevä liikennevalo. Nyt näytän lähinnä sairaalta (=kalpeus) kodittomalta. xD Ainoa mikä herättää huomiota, on se jos puhutaan englantia. Siksi puhutaankin tietyissä tilanteissa suomea, sillä silloin mua ei luulla gringaksi (=jenkkiläiseksi). Jenkkiläiset on täällä suurimmassa vaarassa, koska niitä pidetään rikkaina ja siksi riskit tulla ryöstetyksi tms. on niille korkeat. Muutenkaan täällä ei oikein tykätä jenkeistä. Suomalaisena on ihan hyvä olla, koska melkein kukaan ei ole ikinä edes kuullut Suomesta. Tai sitten käsitykset on ihan pielessä, kuten Chrisin tädillä Rosariolla, joka "tiesi", että Suomi on jokin saarivaltio Atlantilla.