Säästä, liikennekulttuurista ja elämän makuisesta ympäristöstä

Huom! Olen paraikaa Starbucksissa ja nettiyhteys on todella surkea. Lataan valokuvat postaukseen myöhemmin, kun saan uuden mahdollisuuden. :)

26.12.2012

Buenas noches!

Tänään on ollut KYLMÄ! Eilen oli +30C, mikä talviaikaan Monterreyssä tarkoittaa sitä, että seuraava päivä tulee olemaan kylmä. Lämpötila laski eilen illalla 5 astetta kymmenessä minuutissa. Tänään olikin vain +7C ja huomenna tulee +3C. Sisällä on aina useampi aste kylmempi kuin ulkona, joten anopin antamat lämpimät pyjamat tulee todellakin tarpeeseen.

Eilen oli kunnon myrsky (tuulta, ei sadetta), ja nytkin alkoi tuulla paljon. Uutisissa katseltiin kuvia, joissa mm. isot mainostaulut olivat kaatuilleet. Mistä tuli mieleen, että meksikolaisten uutisten vakioasioihin kuuluu säätiedottajanainen minihameessa ja tissit tyrkyllä sekä jokapäiväinen katsaus siihen, mitä Twitterissä tapahtuu. :D Kuulemma kukaan ei katso säätiedotusta, ellei lukijana ole "sulojaan" esittelevä nätti nainen. Tätä ihmetellessäni Chris kommentoi: "No teillä suomalaisilla on Pekka Pouta."

Rahahuolia ja liikennekulttuuria

Raha joka me arvioitiin varsin riittäväksi osoittautuikin varsin riittämättömäksi. Kahden vuoden aikana hinnat ovat nousseet todella paljon Meksikossa. Taksin hintakin melkein tuplaantunut, joten takseihin varatut rahat eivät tule riittämään ja joudutaan käyttämään julkisia, vaikkei se olekaan rikollisuuden takia turvallista. Metro on sentään kuulemma vähän turvallisempi kuin bussit. Eilen ajeltiin bussilla ja sain muutenkin ihan uudenlaisen näkökulman Suomen bussikuskeihin: Suomen kuskit ovat varsin rauhallisia, vastuuntuntoisia ja hyviä ajajia. Siinä monterreyläisen bussikuskin kyydissä sitä toivoi, että omaisi kahdeksan lisäkättä pitääkseen kiinni. Tosin eipä noi taksikuskitkaan mikään poikkeus ole: äkkijarrutuksia, u-käännöksiä ja kaahailua ykköskaistalta neljännelle ilman vilkkuja keskellä ruuhkaa. Sit vaan TÖÖT TÖÖT TÖÖT, jotta muut autoilijat ehkä tajuaisivat ajoissa. Tänään taksikuski meinasi törmätä isoon farmariin, kun tultiin kotiin. :D Ainakaan ei jännitystä puutu!

Ei ampumavälikohtauksia

Siitä olen äärimmäisen iloinen, ettei yhtään ampumavälikohtauksia ole ollut lähistöllä vielä. Raketteja kyllä ammuskellaan koko ajan loppuvuoden kunniaksi ja kesti jonkin aikaa, että lakkasin pelkäämästä niiden olevan mafian ammuskeluja. Tämä Guadalupe -kaupunginosa on yksi niitä turvallisimpia, joten täällä ei tarvitse murehtia kunhan pitää aistit valppaina. :)

Elämää yötä päivää

Kadut ja naapurit ovat äänekkäitä eli siis eloisia. Ja minä tykkään. Suomalaisessa hiljaisuuden kulttuurissa on hyvät puolensa silloin, kun pitäisi tehdä jotain keskittymistä vaativaa, mutta muutoin suosin ehdottomasti näitä vuorokauden ympäri elämältä maistuvia kaupunkeja, joissa oven eteen ajelee äänekkäitä jäätelöä-, pizzaa, tacoja, roskapusseja ja muita kaupittelevia autoja/vaunuja/hevosvaunuja hassuilla tunnusmusiikeilla. Kaupunkeja, joissa naapuri soittaa sambaa tai mariachimusiikkia yötä päivää. Joissa naapurit huutelevat toisilleen kadun toiselta puolelta, koirat haukkuvat pihoissa, kaupustelijat ja kerjäläiset koputtelevat ovelle, jne. Tuo viimeisin tosin ei kuulu suosikkiasioihini. Onneksi Lupita hoitaa oven availut. En ihan tiedä miksi se aina avaa oven vaikkei ostaisikaan mitään, mutta kai se kuuluu noihin kohteliaisuusjuttuihin täällä.

Lähitulevaisuuden suunnittelua ja nettiyhteyden kaipuuta

26.12.2012

Hola!

Ollaan molemmat huomattu viimeisten 3 päivän aikana, miten vaikealta elämä tuntuu ilman nettiyhteyttä. Ongelma ei ole Facebookiin, Twitteriin tms. pääsy, vaan se miten vaikeaa on löytää kiirellä tärkeää informaatiota ilman nettiyhteyttä. Esimerkiksi lentoyhtiön tietyt yhteystiedot tuntuvat olevan saamattomissa ilman nettiä. Tänään ollaan kuitenkin vihdoin pääsemässä netin ääreen ensimmäistä kertaa.

Joulun pyhien vuoksi ei olla voitu käydä oikein missään, koska paikat eivät ole auki. Ohjelmassa kuitenkin vielä tälle viikolle mm. Hobitti -elokuva joko 4D:nä tai VIP:inä. VIP-teatterissa saa tarjoilua, mm. olutta ja nachoja. Chris haluaisi 4D:n, mutta mä en halua sitä mikäli siellä pitää pitää vastaavia laseja kuin 3D:ssä. Ei nimittäin sovi silmälasillisille ihmisille. Pitää olla aikamoiset hörökorvat, että saa molemmat lasit pysymään päällekäin. Tai jos ottaa silmälasit pois, niin sitten ei näe mitään. Perjantaina pidetään post-apokalyptiset bileet kavereiden kanssa. Odotan niin innolla, että näen kavereita pitkästä aikaa!

Mulla on myös aika iso ja kiva yllätys, mutta kerron siitä myöhemmin. ;)

Joulun viettoa

25.12.2012

Buenas dias!

Eilinen jouluaatto alkoi shoppailemalla enemmän ja vähemmän hyödyllistä tavaraa. Mä tulin Meksikoon talvikengät jalassa, joten ostin täältä erittäin hippimäiset halpiskengät (10€).

Shoppailun jälkeen mentiin Cabo Grilliin syömään. Aika ei ollut kullannut muistoja, sillä ruoka oli edelleen taivaallista. Illalla oli sitten vielä varsinainen jouluateria. Pääruoka tosin oli lihaa, joten itse söin perunamuusia ja guacamolea (jonka tein muuten itse ;] ). Pöydässä oli myös riisipuuroa hyvin paljon muistuttava jälkiruoka. Anoppi unohti ostaa kalan, ja vakuutin että selviän näilläkin. x) Etenkin, kun tunti aterian jälkeen ohjelmassa oli lisää syömistä Carlosin perheen luona. Meksikossa syödään ihan koko ajan. Vähintään kerran tunnissa anoppi kysyy, mitä me halutaan syödä. Onneksi kieltäytyminen ei ole epäkohteliasta silloin, jos tuntee kyseisen ihmisen.

Kalaa Cabo Grillissä

Kalaa Cabo Grillissä

Jouluateria.

Mentiin sitten kuitenkin pitämään vielä tunnin siesta Chrisin kanssa ennen Carlosin luo menoa. Jetlaagi vaikutti vieläkin. Heräsimme sitten kolmelta yöllä tajuamaan, etteivät Lupita ja Carlos raaskineetkaan herättää meitä vaan lähtivät keskenään. :D

Perillä

23.12.2012

Terkkuja Monterreystä!

Saavuttiin sitten tuskallisen pitkien lentojen jälkeen Madridin kautta Monterreyhin. Toisin kuin alunperin suunniteltiin, asutaankin nyt anopin luona. Täällä ei ole nettiä, joten kirjoitan bloggauksiani netittä ja aina silloin tällöin menen Starbucksiin netin ja kahvin ääreen postaamaan niitä useamman kerrallaan. Älkööt siis ihmetelkö viivettä!

Olin vähän huonossa hapessa.

Viime metreillä Mexico City -
Monterrey -lentoa odotellessamme.

Lentokentältä ulos astuessamme kuuma ilma tunki päin naamaa ja tunsin heti, miten suomalaisen talven kalventama ihoni alkoi ruskettua (=palaa). Aurinko ja +25C lämpö tuntuivat kovin hämmentävältä jo pari kuukautta talviunille valmistuneelle keholleni. Ostettiin aurinkorasvaa heti päivänokosten jälkeen. Tämmösestä säästä tykkään,  kun sisällä on kuitenkin tosi viileää.

Ensimmäinen (joskaan ei uusi) kulttuurishokki tuli jo lentokentällä Mexico Cityssä: vessassa automaattinen vesihana ei suostunut reagoimaan muhun, ja heti siinä oli yksi nainen, joka tuli pitämään kättään sen liiketunnistimen edessä jotta sain pestyä käteni. Sen jälkeen se vielä ystävällisesti nappas mulle käsipyyhepaperia. Ystävällisyys <3 Toinen kulttuurishokki oli se, että kaikkialla on paljon poliiseja, ja poliiseilla on ihan kunnon aseet mukanaan. Aseiden näkeminen kaduilla pitkän tauon jälkeen tuntuu meidän lintukodossa asuneelle aina hämmentävältä.

Monterreyn lentokentällä vastassa olivat anoppi Lupita, appiukko Carlos sekä Chrisin serkku Jonas. Anoppi oli niin kovin onnellinen nähdessään meidät - etenkin Chrisin. :) Se osti meille ihanan pehmoiset pyjamat ennen kuin tultiin. Naureskeltiin Chrisin kanssa, että anoppi selkeesti "tuntee" meidän tyylin: mä sain pinkin sydänkuvioisen pyjaman ja Chris sinisen leopardikuvioisen pyjaman. :'D <3 Chris sanoi, että se tuntee itsensä vauvaksi toi pyjama päällään.

Pyjaman housut.

Huoneemme.

Ensimmäinen meksikolainen ruokakokemus tällä reissulla oli tamalesit papu- ja juustotäytteillä. Ja sikatulisella kokonaisella chilillä. Ei, en pystynyt syömään niitä chilejä kokonaan. En ottanut myöskään kuvia tamaleseista, koska olin liian innoissani ruuasta muistaakseni blogia. Huomenna mennään Cabo Grilliin. En malta odottaa! Ja sinne taas kamerakin mukaan.

Vaikka nukuin yhteensä n. 90% koko lentojen ajasta, olen silti ihan rättiväsynyt. Kiireisistä vaihdoista ja nukkumisesta johtuen en nimittäin juonut riittävästi nesteitä ja kärsin loppumatkan ajan rankasta nestehukasta. Kohta menen taas nukkumaan, mutta sitä ennen katson Ice Age 3:n espanjankielisillä dubbauksilla saadakseni aivot virittymään paremmin kielen vaihtoon. Syksyisestä espanjan kurssista on selkeästi ollut hyötyä: ymmärrän paremmin etenkin lukemaani kuin edellisillä visiiteillä ja ennen kaikkea anopin kanssa kielimuurista johtuvat hiljaiset hetket eivät tunnu yhtä vaivaannuttavilta, kun jotain pientä keskustelua voi jo käydä.

Koska rakastan vuoristoja

Fiilistelin tuossa juuri vanhoja kuvia, ja etenkin vuoristokuvia. Olen ihan hulluna vuoristoihin, vaikka ironisesti samaan aikaan myös pelkään korkeita paikkoja. Vuorten rinnalla sitä muistaa, miten pieniä me ihmiset ollaan ja miten lyhyt meidän aikamme tässä elämässä on. <3 Pahoittelen kökköä kuvanlaatua. Valtaosa kuvista otettu pokkarilla tai kännykällä. Ja nämä siis edellisiltä reissuilta.

Auringonnousu Huastecassa koko yön kestäneiden reivien
jälkeen. Reivit olivat tällä kyseisellä vuorten ympäröimällä aukiolla.

Lisää Auringonnousua Huastecassa.

Icamole -aavikkoa ja vuoristoa. Nykyään Icamole on
mafioiden läpikulkumatka ja liian vaarallinen paikka mennä. :(

Vuori lämmittelee sademetsäpeiton alla. <3

Aavikkoa ja vuoristoa Real de Catorcessa.

Pikkasen pelotti mennä noita ahtaita,
aitaamattomia, kivikkoisia vuoristoteitä pitkin autolla.

Matkalla jonnekin.

Pilvi-ilmiö vuoren yllä.

Matkalla kohti Real de Catorcea.

Lisää matkailua.

Valinnanvaikeuksia ja ruokahaaveita

Hei taas!

Tasan viikko enää matkaan!

Jotenkin tuntuu vaikealta päättää, mitä ottaa mukaan. Pyrkimyksenä olisi ottaa mahdollisimman vähän tavaraa. Onneksi tilannetta helpottaa se, että meillä on edelleen koti Meksikossa: voidaan mm. pestä pyykkiä, joten ei tarvitse kuin muutamat vaatekappaleet mukaan. Meksikossa voi sitten shoppailla lisää. ;)

Suurin matkastressini tässä vaiheessa on kameratavarat. Haluaisin niin kovasti ottaa kunnon välineet mukaan, mutta yhdessä läppärin kanssa ne painavat liikaa otettavaksi matkustamoon. En halua laittaa ruumaan yhtään mitään kallista. Vaikea valinta alkaa kallistua laajakulman ja kalansilmän puoleen. Sekä tietty tuo perus 14-45. Ne painaa kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin nuo muut objektiivit. Jalusta aiheuttaa myös tuskaa: Chris saa paskahalvauksen, jos yritän sujauttaa tripodin matkalaukkuun. Tripodin haluaisin ottaa siksi mukaan, että mulla on idea uudelle dokumenttielokuvalle ja aion kuvata demomatskua loman aikana.

Haaveiltiin taas tänään meksikolaisesta ruuasta ja käytiin läpi kaikki meidän suosikkiravintolat, joissa on pakko käydä niin paljon kuin pystytään. Chris ihmetteli, kun söin tänään tavallista enemmän. Sanoin sille treenaavani matkaa varten. Tulen ehkä 10 kiloa lihavempana, mutta onnellisena takaisin. Hedonismi. <3

Tässä hieman edellisillä reissuilla ottamiani ruokakuvia havainnollistamaan. ;)

Tostadas perunamuusilla ja ehkä jonkin verran fetaa muistuttavalla
meksikolaisella juustolla ja supertulisella salsalla. Tätä tehtiin kotona.
Tulevan reissun aikana ei aiota kyllä kokata itse, vaikka osataankin
tehdä kaikenlaista herkullista. :)

Tuoreita hedelmiä. Siis ihan oikeasti tuoreita eikä mitään puoliraakoina
toiselta puolelta maapalloa lennätettyjä.

Tostadas jälleen, tällä kertaa pavuilla (eikä itse tehty). Tämä ei-ehkä-niin-visuaalisesti
houkutteleva ruoka on yksi parhaista ikinä maistamistani ruuista!
Makuorgasmi on 100% taattu.

Meksikolainen versio aamuyöllä iloisessa humalassa
nautittavasta snägäriruuasta.

Älkää kysykö mitä se on. Helvetin hyvää, sen voin kertoa.

Katkarapu-guacamole-hedelmä-vihannes-salsa-mikälie upea makuelämys.

Tacos! Cabo Gril on maailman paras ravintola.

Enchiladas, täytteenä lohta. Cabo Gril.

Cabo Gril. Tostadas jollain kalalla, sipulilla, avokadolla, porkkanaraasteella
sekä jollain ihanalla majoneesin kaltaisella. Omnomnom!

Cabo Gril. Vasemman puoleisessa tostadassa oli avokadoa, katkarapuja,
tomaattia, guacamolea, ja paljon muuta kivaa. Makuelämys! Oikeanpuoleinen
ei ollut ihan yhtä hyvää, mutta en sitäkään kadu. 

Katkarapu-tacoja.

Matkasuunnitelma osa 1

Heti alkajaisiksi voisin mainita, että vietämme aluksi aikaamme Monterreyssä, missä kotimme, perhe ja valtaosa ystävistä sijaitsevat. 7.1.2013 siirrymme Mexico Cityyn, jossa majailemme hotellissa turistifiiliksissä muutaman päivän ennen Suomeen paluuta.

Klikkaa kuva suuremmaksi.

Blogin avaus ja esittely

Tervehdys!

Olen Elise, 26-vuotias seikkailunhaluinen vantaalainen, kolmen kissan äiti ja yhden meksikolaisen naisen vaimo, joka opiskelee 3. vuotta elokuvakäsikirjoittamista amk:ssa. Tämä blogi on matkakertomukseni reissultani Meksikon Monterreyhin 22.12.2012 - 12.1.2013. Sekä sitä edeltävistä ja sen jälkeisistä tunnelmista.

Olen käynyt Meksikossa aiemmin kaksi kertaa. Ensimmäinen kerta oli 2009 talvella ja seuraava puoli vuotta myöhemmin 2010 kesällä. Meksikossa on tapahtunut paljon muutoksia sinä aikana. Ensimmäisellä vierailullani Meksikossa oli vielä melko turvallista. Tilanne kuitenkin muuttui nopeasti mafiasodan yllyttyä Monterreyssä, eikä vuoden 2010 visiittiäni voinut enää kutsua millään tasolla turvalliseksi.

Miksi sitten olen menossa paikkaan, jossa on vaarallista tällä hetkellä? Vaimoni on kotoisin Monterreystä, ja täten toinen puolikas suvustamme ja ystävistämme asuu Monterreyssa. Meillä on edelleen myös omakotitalo siellä. Perheen ja ystävien tapaaminen pitkästä aikaa on ymmärrettävästikin riskin arvoinen. Riskien todennäköisyyksiä on mahdotonta ennustella, enkä halua sitä yrittääkään. Suunnitelmana on pitää vaisto ja aistit valppaina sekä luottaa intuitioon. Sillä selvittiin edelliselläkin reissulla.

Riskit eivät muutenkaan juuri vaivaa, sillä olen äärimmäisen onnellinen päästessäni takaisin Meksikoon 2,5 vuoden tauon jälkeen. Jätin aikoinaan ison palan sydäntäni sinne. Kuten eräs Meksikossa vieraillut suomalaistuttuni sanoi: "Kun kerran on käynyt Meksikossa, näkee maailman ja Suomen ihan eri tavalla. Ja alkaa kyseenalaistamaan sitä, haluaako oikeasti asua Suomessa koko elämänsä." Jos Meksikossa olisi turvallisempaa, olisin muuttanut sinne kaksi vuotta sitten. Mutta rikollisuuden ja amk-opintojeni vuoksi asumme vaimoni kanssa vielä toistaiseksi Suomessa.

Kaksi viikkoa matkan alkuun! :)

Monterreyn keskustaa 2010 -reissultani

Monterreyn keskustaa 2010 -reissultani